Pururata oli osittain pimeänä kunnostustöiden takia ja hitto, että pelotti... jokaisen puskan takaa saattaisi hyökätä joku namusetä tai karhu... kaikki puut näytti ihmisiltä ja jokainen rasahdus oli joku hullu, joka ihan just hyökkää mun päälle... :D Onneksi siellä välillä tuli vastaan muitakin iltareippailijoita ja loppumatkan juoksin niin kovaa, ku jaloista lähti ja tadaa... hengissä ja kotona. XD Tottakai mä tiesin, ettei sieltä karhuja tai hulluja hyökkää, mutta silti. En taida lähteä sinne enää niin myöhään ja pimeällä yksin. Sykekin pysyi tapissa pelkäämisen vuoksi. :D
Nyt iltapalan pariin!
Mulla on ihan samat pelot kun liikun meidän pururadalla iltamyöhään tai aikaisin aamulla :D HUI!
VastaaPoista:D Hyvä kuulla, etten ole ainut pelkuri. ;D
PoistaMä en oikein mielellään enää mene yksin koiran kanssa metsään. Viime kevääseen asti ei mitään ongelmia (paitsi en illalla, mielikuvitusta riittää romaaniksi asti), kunnes yhden lenkin aikana tuli sellainen "tota niin joo, nythän ne karhut alkaa heräämään talviunilta niiden pentujensa kanssa" - hoksahdus. Tuli muuten aika pirun kiire kotiin ja jos siellä vähänkin räsähti, sydän pomppas kurkkuun.
VastaaPoistaLuultavasti siellä oli vain joku toinen koiransa kanssa ja jos meikäläisen näki, piti varmaan kylähulluna =D.
Niin ja ilmeisesti tuolla meidän lähimetsässä ei ole mitään karhuja eikä susiakaan...
:D Harvemmin täällä Espoossakaan on uutisoitu pururadalla juoksentelevista karhuista ja susista. :P
Poista